Psykologia kiehtoo minua hyvin paljon. Haluaisin tietää ja tutkia ihmisen mieltä eri näkökannoilta. Sen lisäksi minua kiinnostaa historia ja taide. Olen menossa ensivuonna lukioon tai johonkin. Mielessäni on hahmottunut viimeisen viiden vuoden ajan kuva itsestäni Kallion lukiossa. Sain sen päähäni hyvin varhaisessa iässä ja nyt muhittuaan nämä vuodet päässäni, ajatus unelmastani tuntuu hyvinkin terävältä. Varmasti harrastuksieni ansiosta pääsisinkin kyseiseen opinahjoon, mutta ainoana häiritsevänä tekijänä tulee lukuaineidenkeskiarvo. Se kun ei ole mikään mainittava,. Viime matematiikankin kokeesta tuli puhdas vitonen. En omaa matemaattista ajattelukykyä ollenkaan tässä monimutkaisessa pääkopassani, liekö jäänyt valmistamossa kokonaan unholaan. Ilmaisutaidon lukiossa ei tarvitsisi täyttää kurssivaatimuksia niinkään lukuaineilla, vaan juuri näilla taiteeseen sun muuhun liittyvällä. Ja sitäpaitsi minun on ikävä Helsinkiä. Olen siellä syntynyt ja suurimman osan elämästäni asunutkin, mutta sitten muutin tänne pieneen kaupunkiin. Ikävä koostuu merenkaipuusta, harrastusmahdollisuuksien paljoudesta, kavereista ja yksinkertaisesti isomman kaupungin tunnusta. Useat täällä ihmettelevät kaipuutani isompaan kaupunkiin, täällähän on luontoa ja puitakin. En sitten tiedä miten tämä on.. toisaalta voisin asua myös Turussa. Tuntuu sekin enemmän kotikaupungilta, kun tämä nykyinen asuttamani kaupunki.

Kavereillani ei ole aavistustakaan tulevasiuudestaan. Itse olen taas olen tiennyt olevani tietyissä asioissa hyvä aina. Olen taiteellinen ihminen. Aina olen miettinyt ammatikseni graafikkoa tai jotakin sen kaltaista. Nyt muutaman vuoden sisällä mielenkiinoani on osaksi varastanut myös historia. Psykologiasta ja uskonnoista olen taas ollut kiinnostunut kuusi vuotiaasta lähtien. Opettajani sanoi vanhemmilleni, ettei minun ikäiseni voi tietää uskooko Jumalaan vai ei. Mutta itsepä olen tiennyt sen tosiaan tuosta kuusi vuotiaasta asti, silloin kun kukaan vielä minun lisäkseni ei moisia miettinyt. En uskonut silloin Jumalaan, enkä usko vieläkään. Syököön kiihkouskovainen opettajani päänsä. Kyllä pieni lapiskin osaa kantansa asiaan sanoa, vaikkakin on vahemmalla toki kokemusta asioista enemmän, joilla sitten sitä kantaansa tukea. Uskonnon suhteen asia ei kuitenkaan ole sama. Mielestäni pystyy kuka vain ilman "todisteitakin" sanomaan uskooko johonkin asiaan vai ei. Varsinkin, kun juttu on noinkin mahdoton todistaa suuntaan jos toiseen...

Peukut vain pystyyn, että tosiaan sinne Kallioon pääsen (: